Suomi - Hollanti 78-72 (82747)Kausi jatkuu finaalissa! Hollanti onnistui meidät jo kertaalleen tällä kaudella pistämään köysiin, joten pientä revanssihenkeä oli havaittavissa manageritiimissä ennen välieräottelua. Kotietu oli toki tällä kertaa apuna, mutta kuntopäivityksen jumalat olivat puolestaan vahvasti oranssin sävyissä. Riipan ja Simon jäädessä kannustamaan kotisohvalle Myllyhaan kokenut kettu Vesa-Heikki Hansson puki ensimmäistä kertaa kilpaottelussa suomipaidan päälleen.
Kun myös Hollannin nuoren joukkueen yleinen taitotaso oli tiedossa, päädyimme tasaamaan vähän puntteja sisä-normi -arvauksella, joka taklaisi useamman potentiaalisen taktiikan. Vieraat päätyivätkin majoittumaan korin eteen, joten saimme arvauksista pienen ja kenties jopa ratkaisevan edun. Omaksi taktiikaksi valikoitui PTB ja pakkina tuttu 3-2.
Ottelu olikin sitten ihan hirvittävä trilleri. Heti ensimmäiseen erään saimme pahan takaiskun kun ykköspointtina aloittanut Lindholm joutui jättämään kentän. Noviisi Hansson pääsikin sitten pelaamaan ihan niin paljon kuin halusi - ja miksei olisi halunnut. Pariin kertaan näytti jo siltä, että Suomi saisi pienen eron nykäistyä, mutta aina tuli Hollanti takaisin. Viimeiseen erään lähdettiin tasatilanteesta ja vielä 13 sekuntia ennen loppua eroa oli yksi piste. Suomen sankarikaksikko oli Mäkioja-Vinterborg, kun edellisen upeasta syötöstä Ola pääsi vapaaseen kolkkiin. Loppulukemat sai viimeistellä ansaitusti Hansson vapariviivalta.
Tiukasta ottelusta huolimatta erityisesti puolustuksemme toimi oikein hyvin. Ilman Oosterboschin huippupeliä ja Suomen turhaa virheilyä Hollannilla olisikin ollut skoraaminen varsin vaikeaa - muiden pelitilannekoreista vastustaja teki kaikkiaan vain 25 pistettä.
MVP: Jani Kaitainen
Jani teki jälleen selväksi, miksi hän johtaa Suomen puolustusta. Hänen ohitseen ei koreja tehty, ja tilastot (18 levyä / 7 hyökkäyslevyä - 7 blokkia - 7 syöttöä) olivat myös kiistatonta MVP-tasoa.
Yllättäjä: Vesa-Heikki Hansson
Raati oli tästä täysin yksimielinen. Vesku pelasi peräti 39 minuuttia, ja vaikka pelitilanneheitot eivät uponneet, kokonaispistemäärä (14), joukkueen toiseksi paras plusmiinus (+14) ja yleinen peli-ilme managerin silmin olivat oikein positiivinen sisääntulo joukkueeseen.
Ensi viikolla lohdutusturnauksen finaalissa vastaan tulee Bosnia (#14), jota vastaan edellinen kilpaottelu on kaudelta 61. Silloin Suomelle niukka kolmen pisteen voitto, ja viime kauden vaihteen ystiksessä päädyttiin pinnan tappioon. Mielenkiintoista ottelua siis odotetaan. Bosnia on jo saavuttanut kauden tärkeimmän tavoitteensa eli ensi kauden EM-kisojen isännyyden, mutta panosta riittää varmasti myös finaaliin. Vaikka pokaalia ei lohdutusturnauksesta joukkueen sivulle tulekaan, molemmilla joukkueilla on ensimmäistä kaksivuotiskauttaan vetävät managerit, joilla varmasti on haluja päättää kausi finaalin voittoon.
Lohdutusturnausten loppuottelussa Suomi on BB-historian aikana nähty kolmesti: kaudella 38 sekä perättäisissä turnauksissa kausilla 62 ja 64. Ainoa mestaruus on kaudelta 62. Lähdetään siis tavoittelemaan toista!