BuzzerBeater Forums

Ranska - Suomi 105-101 (83112)

Lähdimme Ranskaa vastaan takamatkalta, kun useampi avainpelaaja oli poissa tai keskinkertaisissa kunnoissa. Tietäen vaatustajan kovuuden ja ottelun tärkeyden, jouduimme ottamaan riskiä arvauksilla. Vähän yllättäen gpolin päätti ajella korille ja laittoi arvauksemme nippuun. Ensimmäisellä puoliajalla taktiikkamme puri tästä huolimatta hyvin ja pääsimme johdossa tauolle. Toisella puoliskolla väärät arvaukset alkoivat sitten näkyä ja Ranska pääsi skoraamaan aivan eri tavalla. Kaikesta huolimatta johdimme ottelua suurimman osan ja pojat väänsivät voitosta loppuun asti. Mutta tuloksena kolmen pisteen tappio ja ulos jatkopeleistä.

Kausi päättyi siis pettymykseen. Loppukauden aikana aletaan jo valmistautua sukupolvenvaihdokseen, ja toivon mukaan pari-kolme tulevaisuuden runkomiestä saadaan mukaan keräämään kokemusta. Ystiksiä on tiedossa useampi viikko, joten laittelen jossain vaiheessa koontia kaudesta ja ennakointia tulevasta.

Muissa lohkoissa jännitys kohdistui erityisesti A-lohkoon, jossa Bulgaria voitti Puolan ja nousi tämän edelle jatkoon, sekä D-lohkoon, josta Turkki meni lopulta yhdellä pisteellä jatkoon kolmen joukkueen korierovertailussa. F-lohkossa Slovenia kaatoi Ukrainan, mikä nosti vaikeuksissa olleen Italian lopulta jatkoon.

Ulko-BBllisten syiden vuoksi kauden vaihteessa yleisön palveleminen on vähän kärsinyt, pahoittelut siitä. Otetaan tässä putkeen lyhyt yhteenveto viime kaudesta sekä tänään alkaneen S72 lohdutusturnauksen ennakko.

Yhteenvetoa kaudesta 71

Kausi 71 päättyi valitettavan lyhyeen, kun alkusarjassa kärsittiin kirpaisevat tappiot Saksalle ja Ranskalle. Molemmista otteluista jäi jossiteltavaa - Saksan 43 vaparia ja väärät arvaukset Ranskaa vastaan - mutta toisaalta ne kertovat myös siitä, että tasoerot Euroopan kärkijoukkueiden välillä ovat tällä hetkellä lopulta aika pieniä. Uusia, todella hyviä maita myös nousee esiin. Edellisillä kausilla olemme jo nähneet Viron ja Hollannin kehityksen, ja myös Saksan runko on valtaosin vasta tullut tai tulossa parhaimpaan ikäänsä. Bosnia-Hertzegovina, joka edelliskaudella hävisi meille lohdutusturnauksen finaalissa, meni nyt kisaisäntänä aina EM-finaaliin saakka.

Suomen osalta tähän päättyi myös yksi prime-aikakausi. Maajoukkueen avainpelaajat Maura, Taiminen, Pollar, Simo ja Lindholm täyttävät kaikki 35, ja seuraavissa EM-kisoissa tuskin enää heistä ketään nähdään. Koko viisikko oli mukana juhlimassa Euroopan mestaruutta kaudella 65, joskin vielä pienissä rooleissa. Lohdutusturnauksen voitto viime kaudelta jäi lopulta, EM-jatkolohkopaikan ohella, tämän sukupolven parhaaksi saavutukseksi.

Maura jättää myös kapteenin paikan nuoremmille. Kuluneella kaudella Sami oli jälleen joukkueen parhaimmistoa ja näytti taistelun mallia erityisesti vaikeassa Saksa-ottelussa.

Uuden sukupolven pelaajista Josefsson vakiinnutti Mäkiojan ohella paikkansa ja tulee jatkossa pelamaan isoja minuutteja. Vuotta nuorempi Roni pääsi ottamaan tuntumaa ja lienee alkaneen kauden rosterissa jo vakiomiehiä. Muut nuoret saivat kokeilla ison maailman tunnelmaa harkkapeleissä, ja luultavasti ainakin pari heistä tulee saamaan myös kilpailullisia minuutteja.

Kausiennakko S72

Tällä kaudella pelataan siis jälleen lohdutusturnusta. Joukkue on keskellä muutosvaihetta, joten jossain määrin arvoitus on, miten pitkälle sen iskukyky tällä kaudella riittää. Suurella todennäköisyydellä joukkue tulee kauden mittaan nuorentumaan kun vanha jengi jää pois ja nuoriso kehittyy.

Otetaan katsaus alkusarjan vastustajiin, joista ensimmäinen ehdittiinkin jo kohdata:

Uusi Seelanti (88) 121-63
Alkusarjan alimmaksi rankattu vastustaja, jolla kuitenkin on muutama ihan tasokas hyökkäyspelaaja rosterissaan. Päätimme tukkia kovimman syömähampaan, Benji Kellyn, ulkoneliöllä. Tämä toimikin oikein hyvin, ja vaikka Uusi Seelanti päättikin jostain syystä käyttää ottelussa intoa, puoliajalle eroa oli syntynyt jo 40 pinnaa. Toinen puolisko otettiin hyökkäyspäässä vähän rennommin, mutta pakki pysyi loppuun asti kurissa, mikä ilahdutti manageria.
MVP: Ilari Josefsson. Ilari oli penkiltä ottelun paras pistemies (27) toiseksi parhaalla pm:llä (+35). Hyvä avaus läpimurtokaudelle.
Yllättäjä: Juho Kurko. Eka kilpailullinen ottelu ja heti kovat luvut tauluun: 12 levyä, 6 blokkia, +34.

Etelä-Korea (53)
Joukkue oli parhaimmillaan 60-luvun alussa Aasian mestaruuskisojen välierissä ja lähellä TOP20-rankingia. Sen jälkeen on tultu reilusti alaspäin, mutta legendaarisen ranskalaismanagerinsa Perpeten johdolla joukkue on ajoittain onnistunut haastamaan isompiaan. Ei keskinäisiä kohtaamisia viime kausilta.

Norja (75)
Onnekas naapurimme ei myöskään ole mikään BB-suurvalta, joten ainoa tavoite on jatkaa tästäkin puhtaalla pelillä. Pisteiden teosta joukkueessa vastaa erityisesti kokenut Høyer. Edellinen kohtaaminen kaudella 65, jolloin Suomelle 60 pisteen voitto.

Turkki (24)
Alkusarjan etukäteen ehdottomasti vaikein ottelu vieraskentällä. Turkin pelaajamateriaali on maailmanluokkaa, joskaan suuria menestyksiä ei lähivuosikymmeniltä ole. Viime kaudell joukkue eteni EM-jatkolohkoon voitettuaan Liettuan ja Englannin, mutta sen jälkeen jäi isompiensa jalkoihin. Edellinen keskinäinen kaudelta 67, silloin meille 30p kotivoitto. Nyt on luvassa ihan toisennäköinen kamppailu.

Slovenia (33)
Heti perään toinen kova ottelu, jota kotietu hiukan helpottaa. Slovenian viime kaudet ovat olleet kohtalaista vuoristorataa, johon on mahtunut komeita voittoja ja niukkoja tappioita huippujoukkueita vastaan, mutta myös kiusallisia häviöitä heikommilleen. Viime kauden EM-alkulohkossa joukkue jäi peräti viidenneksi, vaikka voittikin Ukrainan. Suomea vastaan edellinen ottelu kotikisoissamme S65, jolloin parinkymmenen pisteen voitto meille.

Ecuador (69)
Juuri ennen juhannuksenviettoa päästään Etelä-Amerikan reissulle, jossa vastassa on kolmen aktiivisen joukkueen Ecuador. Viime kausien ykköstykki Grueso on parhaillaan myynnissä ja onkin ihan asiallinen heittäjä, mutta kokonaisuutena joukkueen taso on tietysti kovin ohut. Kovin tuttu vastustaja ei ole kyseessä, sillä edellinen ottelu näyttäisi olevan kaudelta 46.

Kanada (54)
Vaahteramaalla on ihan kunniakas BB-historia mm. Amerikkojen turnauksen moninkertaisena mestarina ja mitalistina. Vielä kymmenisen kautta sitten se oli maailman top-kympissä. Viime kaudet ovat kuitenkin kuluneet keskinkertaisuudessa eikä joukkueen nykyrunko oikein enää riitä aivan huipulle. Terävin kärki on kuitenkin hyvä, joten kotiedulle on käyttöä. Edellisessä kohtaamisessa saadaan mennä niinkin kauas kuin kauteen 32, jolloin maat kohtasivat MM-jatkolohkon viimeisessä ottelussa. Niilo Särkilammen 32 pisteellä ja voitolla Suomi varmisti lohkovoiton ja tunnetusti marssi sen jälkeen ensimmäiseen MM-finaaliinsa. Tuossa ottelussa Suomi oli WR #1 ja Kanada #5, joten suoraan ei kannata tämän kauden peliin vertailla.

Iran (78)
Tämäkin on joukkue, joka on tullut alaspäin menneistä paremmista vuosistaan. Joukkueessa on muutama palkkarohmu ja tasokkaita roolipelaajia, joten uskon että sen WR hiukan hämää. Alkusarjan viimeinen ottelu on myös aina vähän arvaamton, kun joukkueet ovat erilaisilla p

Last edited by Cartesius at 5/31/2026 9:58:56 AM

Etelä-Korea - Suomi 72-83 (84727)

Kuten ennakossa jo totesin, Etelä-Korea on ailahtelevista suorituksistaan huolimatta onnistunut ajoittain yllättävän hyvin haastamaan isompiaan, varsinkin kotonaan. Täysi yllätys ei ollut, että näin kävi myös meitä vastaan, kun avainpelaajiemme - erityisesti Hakomäen - pelikunto ei ollut vielä kohdallaan. Sekään ei ollut yllätys, että arvausta voi tulla, ja kun meillä optiot olivat vähän rajoitetut niin Perpeten arvaus myös osui.

Suomen alku oli aivan karseaa, puoliajalle olimme saaneet kasaan 30 pistettä ja eroa oli syntynyt peräti 14 pinnaa. Hyökkäyskaluston kärkimiehistä oikeastaan vain Maura sai molemmissa päissä jokseenkin oikeita asioita aikaan. Vielä kolmosjaksokin jatkoi samaa linjaa, yksinumeroiseen eroon ei päästy millään ja pahimmillaan se nousi 18 pisteeseen.

Nelosjaksolla pakki saatiin viimein kuntoon ja vaikka oma hyökkäys ei edelleenkään häikäissyt, pikkuhiljaa ero supistui. Tästä huolimatta olimme edelleen 9 pisteen takamatkalla kun aikaa oli jäljellä reilut 4 minuuttia. Tästä alkoi sitten huikea loppukiri, jonka Suomi vei mykistävästi 20-0! Kuten hyvin tiedetään, tässä pelissä näitä käänteitä joskus tapahtuu, mutta nyt tarvittiin - ja saatiin - ihan poikkeuksellinen terästäytyminen.

MVP: Sami Maura
Piti takakentän pelaajista ainoana tasonsa koko ottelun ja erityisesti pakkipäässä lähes virheetöntä suorittamista. Myös joukkueen toiseksi paras korintekijä 15 pisteellä.

Ratkaisija: Henri Hakomäki
Henkka lähti otteluun heikolla pelikunnolla ja tuskaili heittonsa kanssa koko ottelun. Mutta kun tarvittiin viimeisten minuuttien sytyttäjä, Hakomäki naulasi kaksi kolkkia (ottelun ainoansa!) sisään, käänsi momentumin Suomelle ja aloitti loppukirin.

—

Huomenna vuorossa sitten sisukas Norja, josta lähdetään tavoittelemaan kolmatta voittoa. Viikon päästä on sitten tähän saakka kauden tärkein ottelu kun vastassa Turkki, joten huolehdittehan taas pelikunnot kohdalleen.

—

Joukkueen uudeksi kapteeniksi valittiin äänivyöryllä Jani Kaitainen. Onnittelut valinnasta!

Näitä on pirun kiva lukea.

Suomi - Norja 131-50 (84775)

Norjaa vastaan lähdettiin kotipeliin selkeänä ennakkosuosikkina, kun avainpelaajatkin olivat meillä asiallisessa pelikunnossa. Kokoonpanon osalta mentiin turvallisilla poluilla, mutta veteraaniosaston hupeneminen alkaa jo näkyä eikä Norja-peliin saatu kolmevitosista jalkeille kuin Maura ja Lindholm. Onneksi Ilaria ja Marttia voi jo huoletta peluuttaa isommillakin minuuteilla, vaikka nuoret miehet eivät vielä ihan valmiita olekaan.

Ottelu meni alusta saakka oikeille raiteille ja ekan jakson jälkeen eroa oli jo 26 pistettä. Oikeastaan missään vaiheessa ei nähty notkahduksia, jollei nyt sellaiseksi haluta laskea viimeisten neljän minuutin 12 pinnaa vieraille. Tasapainoinen ottelu, josta ei kuitenkaan kannata kauheasti johtopäätöksiä tehdä joukkueen iskukyvystä.

MVP: Henri Hakomäki
Henkka oli täysin pitelemätön. 44 pistettä hurjalla tehokkuudella (16/24, kolkit 7/12) ja +55.

Yllättäjä: Martti Roni
Paukutti penkiltä vain 16 minuutissa joukkueen toiseksi parhaan pistesaldon (24) lähes erehtymättömällä tarkkuudella (11/14). Mara alkaa selvästi päästä kiinni maajoukkuetunnelmaan.

Seuraavassa ottelussa reissataan Turkkiin, joten luvassa aivan eri tason kamppailu. Tämän neljännen kierroksen jälkeen aletaan jo vähän nähdä asetelmia jatkopelejä ajatellen.

Edellisen raportin jälkeen on ehditty pelata jo kaksi huippujännittävää ottelua, joten käydään ne molemmat lyhyesti läpi.

Turkki - Suomi 61-55 (84831)

Vieraspeli Turkissa oli etukäteen arvioiden alkusarjan vaikein ottelu, ja sellainen siitä myös tuli. Taktiikaksi valitsimme princetonin, joka on käytössä olevalla rosterilla toiminut aika hyvin. Turkki nappasi ulkoarvauksen oikein, mutta matalampi asenne antoi uskoa siihen että vieraskentästä huolimatta meillä on ihan hyvät mahdollisuudet.

Izmirin kuumuudessa molempien joukkueiden hyökkäykset tukehtuivat pakkipaineeseen aivan totaalisesti. Ensimmäinen puolisko junnattiin käytännössä tasatahtiin, silloin tällöin yksittäisiä koreja tehden. Puoliajalle mentiin henemäisissä lukemissa 30-27 Turkin niukassa johdossa. Kolmosjakso oli Suomelle aivan hirvittävän vaikea: kahdeksan pinnaa ja isännille jo 9 pisteen johto. Viimeisellä jaksolla Suomi osoitti kuitenkin Knicks-henkistä sitkeyttä ja kampeutui muutamassa minuutissa pinnan päähän erityisesti Mäkiojan ja Ylösen aktiivisella levypallopelaamisella sekä Mauran ja Hakomäen hyökkäyspään suorituksilla. Pari minuuttia ennen loppua peli oli tasan ja itsestä alkoi tuntua, että homma kääntyy. Viimeisen minuutin menetykset ja kehnot heittovalinnat veivät kuitenkin mahkut voittoon.

MVP: Tuomo Mäkioja
Kukaan ei suoranaisesti onnistunut, mutta Tuomo teki Tuomo-asioita ja oli tärkeässä roolissa nostamassa Suomea lopussa mukaan peliin.

Pettymys: Ola Vinterborg
Joukkueen hyökkäyspään johtohahmolta olisi tarvittu enemmän kuin kaksi onnistunutta heittoa.


Suomi - Slovenia 87-77 (84855)

Turkki-tappion jälkeen oltiin pakkovoiton edessä, ja tiedossa oli että Slovenia on heikommasta rankingistaan huolimatta laadukas jengi. Slovenia tuli odotetusti kovemmalla asenteella, mutta ulkoarvaus meni pieleen kun päädyimme vaihteeksi ajelemaan korille. Tuttua rosteria täydentämään otimme Kotkansaaren Kawhin, Kalle Mokkalan, joka tosin jäi tällä kertaa pyyhetelineen rooliin.

Vaikean, mutta lopulta suhteellisen tasaisen ekan jakson jälkeen kakkosjakso oli kauheaa katsottavaa. Slovenia karkasi pahimmillaan 16 pisteen johtoon ja Tuomo ”Reha” Mäkioja höhelsi itsensä suihkuun jo jakson puolivälissä. Mutta koska tässä pelissä asiat usein kääntyvät toisella puoliskolla ja varsinkin kotiedulla on tapana jossain vaiheessa purra, luottoa riitti yhä managerilla. Ja niinhän siinä kävi, että Suomi kairasi itsensä kolmosjaksolla kori korilta lähemmäs ja lopulta jakson lopussa ohi. Peli pysyi tiukkana aivan vikalle minuutille saakka, mutta noin viiden minuutin kohdalla nuorisokaksikkomme Roni-Josefsson pelasi muutaman upean suorituksen ja käytännössä ratkaisi ottelun.

MVP: Jani Kaitainen & Pekka Ylönen
Tällä kertaa jaettu palkinto isoille miehille. Kapteeni dominoi korin alustaa molemmissa päissä: 19 levyä joista 11 hyökkäyspäässä, 4 syöttöä ja pari blokkia. Ylönen nousi avainrooliin Mäkiojan lennettyä ulos. 16 levyä, 6 syöttöä, 4 blokkia ja +22. Heitti myös kaikki 8 vapariaan sisään.

Comeback: Ola Vinterborg
Edellisen ottelun epäonnistuja otti nyt monta loikkaa ylöspäin. Ottelun paras pistemies (24) hyvällä prosentilla 10/23.

—

Seuraava ottelu on etukäteen hieman helpompaa joukkuetta vastaan, mutta vieraskenttä varsinkin kaukana Ecuadorissa tuo aina ylimääräistä vaikeuskerrointa. Suomi on tällä hetkellä turnauksessa sijalla 10, yhden ottelun hävinneistä parhaalla korierolla. Tappiottomista jengeistä muutama varmasti vielä putoaa, mutta yllättävän helppoja loppuohjelmia sielä näyttäisi monella kärkijengillä olevan. Voitot ja mielellään hyväkoriset sellaiset olisi siis viimeisistä peleistä saatava.




Last edited by Cartesius at 6/13/2026 5:44:56 AM

Yeah yeah 😀. Great contribution from Martti, he’s definitely getting a game trophy as soon as I get a chance ro write the report 👍

Ecuador - Suomi 75-99 (84895)

Tämän viikon ottelu tarkoitti meille pitkää pelimatkaa eteläiseen Amerikkaan. Matkalle pääsi mukaan - ensimmäistä kertaa tällä kaudella - myös Kaakonkulman legenda Simo, ja nuoriso-osastolta Hanttu oli jälleen kirittämässä. Selvänä ennakkosuosikkina toki lähdimme otteluun, mutta mitään läpijuoksua ei odotettu, eikä sellaista myöskään saatu.

Alku lähti Suomelta vakuuttavasti liikkeelle, mutta ykkösjakson lopulla päästimme isännät mukaan peliin ja toisella jaksolla erityisesti Salgadon ja Ladinesin voimin pahimmillaan kolmen pisteen johtoon. Puoliajalle saimme lopulta väännettyä viiden pisteen kaulan Hakomäen ja Mauran tärkeillä koreilla. Puoliajalla valmennus huusi pakin terävämpään kuntoon, ja kentälle palatessa oma peli alkoi vähitellen asettua uralleen. Kolmosjakson jälkeen eroa oli jo 17 pistettä ja vikassa erässä uskalsi jo hengittää.

MVP: Sami Maura
Mäkioja (11min, +20) olisi voinut ansaita myös tämän pokaalin, mutta Samin 26 pistettä lähes 50% tarkkuudella ja 11 levyä olivat kuitenkin ratkaiseva palanen voitossa. Ex-kapteeni jaksaa yhä painaa.

X-factor: Martti Roni
Jälleen erinomainen peli nuorelta tähdeltämme. Enää ei voi puhua yllättäjästä, sillä odotukset nousevat joka pelissä ja hyvin Martti niihin myös vastaa. 12 pinnaa, joista 7 tärkeään paikkaan parin minuutin sisään kolmosjaksolla. Joukkueen toiseksi paras plusmiinus (+16) ja arvosana hurja 24.

—

Vielä seitsemän joukkuetta on puhtaalla pelillä, kun kaksi kierrosta alkusarjaa on jäljellä. Kärkipaikassa on vahvimmin kiinni Puola, jolla on varsin turvallinen loppuohjelma, seuraavalla kierroksella tosin kotona toinen tappioton joukkue Kolumbia. Toinenkin puhtaan pelin joukkueiden keskinäinen ottelu nähdään, kun Kreikka kohtaa Hollannin vieraissa. Myös Englannilla on vaikea vieraspeli kun se kohtaa pakkovoittoa jahtaavan Slovenian. Alkusarjan jälkeen 8-0 saldon joukkueita on siis maksimissaan viisi, todennäköisesti 3-4.

Suomelle on tietysti tärkeintä voittaa jäljellä olevat pelit Kanadaa ja Irania vastaan, mutta myös korierolla tulee olemaan merkitystä loppusijoituksen kannalta. Tällä hetkellä olemme yhden tappion joukkueista kärjessä, mutta varsinkin kolmikosta Kreikka-Hollanti-Englanti samaan vertailuun mahdollisesti tulevat ryhmät olisi tärkeää pitää takana.

Suomi - Kanada 81-42 (84959)

Alkusarjan toiseksi viimeiseen otteluun Kanadaa vastaan lähdettiin melko luottavaisina, kun pelikunnot olivat asialliset ja veteraaniosaston kolme jäljellä olevaa kantapeikkoa - Maura, Lindholm ja Simo - jaksavat yhä sinnitellä. Kanadalla on kuitenkin muutama oikein laadukas puolustaja, joten oma hyökkäyspää vähän askarrutti.

Kanadan manageri veti ottelun aluksi myssystään vähän kumman kanin ja käytti intoa selvästä altavastaajan asemasta ja vieraskentästä huolimatta. Kärsivällinen taktiikkakaan ei olisi ehkä ollut oma valintani. Alku oli kuitenkin aika kylmäävä, kun emme saaneet vieraiden ykköstykki Williamsiin mitään otetta. Vasta ekan jakson puolivälissä, kun Kanadan 9 ensimmäistä pistettä tehnyt laituri meni penkille, saimme oman pelin käyntiin. Kanadan hyökkäys muuttui tahmeaksi ja sitä kautta saimme eroa pikkuhiljaa kasvatettua vaikka oma hyökkäyspeli olikin aika keskinkertaista. Puoliajalle lukemista 37-25. Toinen puolisko jatkoi samaa linjaa ja varsinkin nelosjakso oli kovin yksipuolinen näytös, jonka avulla saimme myös tärkeää korieroa kasvatettua.

MVP: Ilari Josefsson
Tämä oli Ilarin peli. Suomen paras pistemies (18p, 7/12), +19 ja arvosana 23.

Yllättäjä: Juha Simo
Simon piti olla jo ex-maajoukkuemies, mutta niin vaan Suomi-koriksen suuri persoona, mies joka ei jätä ketään kylmäksi, väänsi itsensä takaisin rosteríin ja on täyttänyt oman, toki aiempaa pienemmän, roolinsa oikein mainiosti.

—

Alkusarjan kärkipeleissä Puola voitti odotetusti Kolumbian ja Hollanti Kreikan. Puhtaan pelin joukkueita on näin ollen jäljellä viisi. Meidän kannaltamme harmillisin tulos oli Liettuan lähes 100p murskavoitto, joka nosti sen korieron vaivaiset kolme pistettä edellemme. Viimeisellä kierroksella on siis paitsi voitettava paineeton Iran, myös mielellään pidettävä huolta korierosta.