BuzzerBeater Forums

Edellisen raportin jälkeen on ehditty pelata jo kaksi huippujännittävää ottelua, joten käydään ne molemmat lyhyesti läpi.

Turkki - Suomi 61-55 (84831)

Vieraspeli Turkissa oli etukäteen arvioiden alkusarjan vaikein ottelu, ja sellainen siitä myös tuli. Taktiikaksi valitsimme princetonin, joka on käytössä olevalla rosterilla toiminut aika hyvin. Turkki nappasi ulkoarvauksen oikein, mutta matalampi asenne antoi uskoa siihen että vieraskentästä huolimatta meillä on ihan hyvät mahdollisuudet.

Izmirin kuumuudessa molempien joukkueiden hyökkäykset tukehtuivat pakkipaineeseen aivan totaalisesti. Ensimmäinen puolisko junnattiin käytännössä tasatahtiin, silloin tällöin yksittäisiä koreja tehden. Puoliajalle mentiin henemäisissä lukemissa 30-27 Turkin niukassa johdossa. Kolmosjakso oli Suomelle aivan hirvittävän vaikea: kahdeksan pinnaa ja isännille jo 9 pisteen johto. Viimeisellä jaksolla Suomi osoitti kuitenkin Knicks-henkistä sitkeyttä ja kampeutui muutamassa minuutissa pinnan päähän erityisesti Mäkiojan ja Ylösen aktiivisella levypallopelaamisella sekä Mauran ja Hakomäen hyökkäyspään suorituksilla. Pari minuuttia ennen loppua peli oli tasan ja itsestä alkoi tuntua, että homma kääntyy. Viimeisen minuutin menetykset ja kehnot heittovalinnat veivät kuitenkin mahkut voittoon.

MVP: Tuomo Mäkioja
Kukaan ei suoranaisesti onnistunut, mutta Tuomo teki Tuomo-asioita ja oli tärkeässä roolissa nostamassa Suomea lopussa mukaan peliin.

Pettymys: Ola Vinterborg
Joukkueen hyökkäyspään johtohahmolta olisi tarvittu enemmän kuin kaksi onnistunutta heittoa.


Suomi - Slovenia 87-77 (84855)

Turkki-tappion jälkeen oltiin pakkovoiton edessä, ja tiedossa oli että Slovenia on heikommasta rankingistaan huolimatta laadukas jengi. Slovenia tuli odotetusti kovemmalla asenteella, mutta ulkoarvaus meni pieleen kun päädyimme vaihteeksi ajelemaan korille. Tuttua rosteria täydentämään otimme Kotkansaaren Kawhin, Kalle Mokkalan, joka tosin jäi tällä kertaa pyyhetelineen rooliin.

Vaikean, mutta lopulta suhteellisen tasaisen ekan jakson jälkeen kakkosjakso oli kauheaa katsottavaa. Slovenia karkasi pahimmillaan 16 pisteen johtoon ja Tuomo ”Reha” Mäkioja höhelsi itsensä suihkuun jo jakson puolivälissä. Mutta koska tässä pelissä asiat usein kääntyvät toisella puoliskolla ja varsinkin kotiedulla on tapana jossain vaiheessa purra, luottoa riitti yhä managerilla. Ja niinhän siinä kävi, että Suomi kairasi itsensä kolmosjaksolla kori korilta lähemmäs ja lopulta jakson lopussa ohi. Peli pysyi tiukkana aivan vikalle minuutille saakka, mutta noin viiden minuutin kohdalla nuorisokaksikkomme Roni-Josefsson pelasi muutaman upean suorituksen ja käytännössä ratkaisi ottelun.

MVP: Jani Kaitainen & Pekka Ylönen
Tällä kertaa jaettu palkinto isoille miehille. Kapteeni dominoi korin alustaa molemmissa päissä: 19 levyä joista 11 hyökkäyspäässä, 4 syöttöä ja pari blokkia. Ylönen nousi avainrooliin Mäkiojan lennettyä ulos. 16 levyä, 6 syöttöä, 4 blokkia ja +22. Heitti myös kaikki 8 vapariaan sisään.

Comeback: Ola Vinterborg
Edellisen ottelun epäonnistuja otti nyt monta loikkaa ylöspäin. Ottelun paras pistemies (24) hyvällä prosentilla 10/23.

—

Seuraava ottelu on etukäteen hieman helpompaa joukkuetta vastaan, mutta vieraskenttä varsinkin kaukana Ecuadorissa tuo aina ylimääräistä vaikeuskerrointa. Suomi on tällä hetkellä turnauksessa sijalla 10, yhden ottelun hävinneistä parhaalla korierolla. Tappiottomista jengeistä muutama varmasti vielä putoaa, mutta yllättävän helppoja loppuohjelmia sielä näyttäisi monella kärkijengillä olevan. Voitot ja mielellään hyväkoriset sellaiset olisi siis viimeisistä peleistä saatava.




Last edited by Cartesius at 6/13/2026 5:44:56 AM

Yeah yeah 😀. Great contribution from Martti, he’s definitely getting a game trophy as soon as I get a chance ro write the report 👍

Ecuador - Suomi 75-99 (84895)

Tämän viikon ottelu tarkoitti meille pitkää pelimatkaa eteläiseen Amerikkaan. Matkalle pääsi mukaan - ensimmäistä kertaa tällä kaudella - myös Kaakonkulman legenda Simo, ja nuoriso-osastolta Hanttu oli jälleen kirittämässä. Selvänä ennakkosuosikkina toki lähdimme otteluun, mutta mitään läpijuoksua ei odotettu, eikä sellaista myöskään saatu.

Alku lähti Suomelta vakuuttavasti liikkeelle, mutta ykkösjakson lopulla päästimme isännät mukaan peliin ja toisella jaksolla erityisesti Salgadon ja Ladinesin voimin pahimmillaan kolmen pisteen johtoon. Puoliajalle saimme lopulta väännettyä viiden pisteen kaulan Hakomäen ja Mauran tärkeillä koreilla. Puoliajalla valmennus huusi pakin terävämpään kuntoon, ja kentälle palatessa oma peli alkoi vähitellen asettua uralleen. Kolmosjakson jälkeen eroa oli jo 17 pistettä ja vikassa erässä uskalsi jo hengittää.

MVP: Sami Maura
Mäkioja (11min, +20) olisi voinut ansaita myös tämän pokaalin, mutta Samin 26 pistettä lähes 50% tarkkuudella ja 11 levyä olivat kuitenkin ratkaiseva palanen voitossa. Ex-kapteeni jaksaa yhä painaa.

X-factor: Martti Roni
Jälleen erinomainen peli nuorelta tähdeltämme. Enää ei voi puhua yllättäjästä, sillä odotukset nousevat joka pelissä ja hyvin Martti niihin myös vastaa. 12 pinnaa, joista 7 tärkeään paikkaan parin minuutin sisään kolmosjaksolla. Joukkueen toiseksi paras plusmiinus (+16) ja arvosana hurja 24.

—

Vielä seitsemän joukkuetta on puhtaalla pelillä, kun kaksi kierrosta alkusarjaa on jäljellä. Kärkipaikassa on vahvimmin kiinni Puola, jolla on varsin turvallinen loppuohjelma, seuraavalla kierroksella tosin kotona toinen tappioton joukkue Kolumbia. Toinenkin puhtaan pelin joukkueiden keskinäinen ottelu nähdään, kun Kreikka kohtaa Hollannin vieraissa. Myös Englannilla on vaikea vieraspeli kun se kohtaa pakkovoittoa jahtaavan Slovenian. Alkusarjan jälkeen 8-0 saldon joukkueita on siis maksimissaan viisi, todennäköisesti 3-4.

Suomelle on tietysti tärkeintä voittaa jäljellä olevat pelit Kanadaa ja Irania vastaan, mutta myös korierolla tulee olemaan merkitystä loppusijoituksen kannalta. Tällä hetkellä olemme yhden tappion joukkueista kärjessä, mutta varsinkin kolmikosta Kreikka-Hollanti-Englanti samaan vertailuun mahdollisesti tulevat ryhmät olisi tärkeää pitää takana.

Suomi - Kanada 81-42 (84959)

Alkusarjan toiseksi viimeiseen otteluun Kanadaa vastaan lähdettiin melko luottavaisina, kun pelikunnot olivat asialliset ja veteraaniosaston kolme jäljellä olevaa kantapeikkoa - Maura, Lindholm ja Simo - jaksavat yhä sinnitellä. Kanadalla on kuitenkin muutama oikein laadukas puolustaja, joten oma hyökkäyspää vähän askarrutti.

Kanadan manageri veti ottelun aluksi myssystään vähän kumman kanin ja käytti intoa selvästä altavastaajan asemasta ja vieraskentästä huolimatta. Kärsivällinen taktiikkakaan ei olisi ehkä ollut oma valintani. Alku oli kuitenkin aika kylmäävä, kun emme saaneet vieraiden ykköstykki Williamsiin mitään otetta. Vasta ekan jakson puolivälissä, kun Kanadan 9 ensimmäistä pistettä tehnyt laituri meni penkille, saimme oman pelin käyntiin. Kanadan hyökkäys muuttui tahmeaksi ja sitä kautta saimme eroa pikkuhiljaa kasvatettua vaikka oma hyökkäyspeli olikin aika keskinkertaista. Puoliajalle lukemista 37-25. Toinen puolisko jatkoi samaa linjaa ja varsinkin nelosjakso oli kovin yksipuolinen näytös, jonka avulla saimme myös tärkeää korieroa kasvatettua.

MVP: Ilari Josefsson
Tämä oli Ilarin peli. Suomen paras pistemies (18p, 7/12), +19 ja arvosana 23.

Yllättäjä: Juha Simo
Simon piti olla jo ex-maajoukkuemies, mutta niin vaan Suomi-koriksen suuri persoona, mies joka ei jätä ketään kylmäksi, väänsi itsensä takaisin rosteríin ja on täyttänyt oman, toki aiempaa pienemmän, roolinsa oikein mainiosti.

—

Alkusarjan kärkipeleissä Puola voitti odotetusti Kolumbian ja Hollanti Kreikan. Puhtaan pelin joukkueita on näin ollen jäljellä viisi. Meidän kannaltamme harmillisin tulos oli Liettuan lähes 100p murskavoitto, joka nosti sen korieron vaivaiset kolme pistettä edellemme. Viimeisellä kierroksella on siis paitsi voitettava paineeton Iran, myös mielellään pidettävä huolta korierosta.

Iran - Suomi (84982)

Alkusarjan päätöspelissä matka vei kuohuvaan Iraniin. Koripalloliiton rahat oli käytetty kampaviinereihin, joten joukkue matkusti rahtilaivalla läpi Hormuzinsalmen. Valmennuksen tuskaa lisäsivät joukkueen keskinkertaiset pelikunnot ja kun vastaan odotettiin paineetonta, höyryävää Irania, helppoa peliä ei todellakaan odotettu. Taktiikaksi valikoitui sisäiso, jota emme olleet hetkeen käyttäneet. Isännät puolestaan päättivät yrittää Suomen paikan murtamista low postista.

Ennakkopeloista poiketen Suomi aloitti ottelun oikein terävästi 7-0 runilla. Tämän jälkeen Iran pääsi peliin mukaan, väänsi itsensä ensin tuntumaan ja kakkosjakson lopulla jo muutaman pinnan johtoon. Puoliajalle mentiin tasatilanteesta 53-53, kun Itäpalo tasoitti viimeisen sekunnin buzzerbeaterilla. Joni oli muutenkin avauspuoliskolla Suomen kaikki kaikessa tehden yli puolet (25) vieraiden pisteistä. Muilta oli jäänyt sekä pää että sydän matkalle, mistä kertoo sekin, että vastustaja oli tässä vaiheessa yli 100 pinnan vauhdissa.

Toiselle puoliskolle Suomi tulikin sitten puolustamaan aivan eri asenteella. Iran oli saanut kolmosjakson puoliväliin mennessä vain yhden korin ja eroa alkoi kertyä. Itäpalo oli edelleen hyökkäyksen ykkösnyrkki, mutta muutkin alkoivat päästä koripallon pelaamiseen kiinni ja Suomen korivahtikaksikko Ylönen-Mäkioja otti joukkueen kantaakseen. Vaikka lopussa hiukan löysättiin, mikä osoittautui korieron kannalta kohtalokkaaksi, voitto ei enää ollut missään vaiheessa uhattuna.

MVP: Joni Itäpalo
Jonilta täysin dominoiva suoritus varsinkin ekalla puoliskolla. Lopulta 41 pistettä (16/29), mikä lienee Itäpalon ennätys maajoukkueessa.

Taistelija: Pekka Ylönen - Tuomo Mäkioja
Kaksikko oli toisella puoliskolla ratkaisuroolissa pitämällä oman korin alustan aivan tukossa Iranin LP-hyökkäystä vastaan, repi levyjä ja jaksoi myös luoda heittopaikkoja hyökkäyspäässä.

—

Viimeinen kierros oli yllätyksellinen, kun Puola hävisi Paraguaylle. Puhtaan pelin joukkueista myös Englanti ja Filippiinit hävisivät ottelunsa, ja lopulta vain Hollanti ja Romania selvisivät tappioitta jatkoon. Puola pysyi vahvan korieronsa ansiosta kolmantena. Suomen lepsuilu maksoi meille nelospaikan, sillä päädyimme lopulta tasapisteisiin Englannin kanssa (meillä vähemmän tehtyjä pisteitä) ja vain 5 pinnaa Liettuan takana.

Alkusarjan sijoitus siis lopulta kuudes ja ensimmäisellä playoff-kierroksella vastaan Marokko (WR #49). Kyseessä on yksi Afrikan kärkimaista, joka on voittanut kolme viimeisistä kuudesta Afrikan mestaruudesta. MM-kisoissa ei sitten voittoja ole liiemmin tullut. Joukkueen ehdoton ykkösskoraaja El-Hamdan on harmillisesti loukkaantuneena, mutta ryhmästä löytyy kyllä varsinkin puolustuspään laatua haastamaan meitä.






Last edited by Cartesius at 7/5/2026 6:36:09 AM

Suomi - Marokko 101-62 (85194)

Pudotuspelit aloitettiin siis Marokkoa vastaan. Vastustajan höyry oli odotettavissa, mutta hiukan yllättäen saimme vastaan myös tupla-arvauksen. Marokon managerilla oli toki hankala paikka, kun joutui jättämään parhaan hyökkäyspelaajansa kotiin. Arvaukset eivät kuitenkaan osuneet, joten matalammasta yrityksestä huolimatta pääsimme kentälle melko luottavaisina. Juuri seuraa vaihtanut Maura jäi tällä kertaa kentän laidalle yhdessä viime ottelun sankari Itäpalon kanssa.

Ottelun alku pysyi tasaisena, kun sekä Hakomäki että Vinterborg tuskailivat heittonsa kanssa. Tämä yhdessä Mauran ja Itäpalon puuttumisen kanssa antoikin tilaa nuorelle tähdellemme Ronille, joka kiitti avauskokoonpanon paikasta ja paukutti ensimmäiselle puoliajalle peräti 18 pistettä. Kakkosjaksolla Marokko käväisi kuitenkin jopa pisteen johdossa, ennen kuin Suomen peli alkoi pyöriä. Puoliajalle päästiin lopulta viimeisten minuuttien kirin ansiosta melko turvallisessa 17 pisteen johdossa 49-32.

Toisella puoliskolla ero kasvoi tasaisesti, Suomen puolustus piti ja hyökkäys oli tasaisen varmaa. Kovin suurta jännitysnäytelmää ei siis ensimmäisellä kierroksella lopulta nähty.

MVP: Martti Roni
Vaikka Ronin tahti hiipuikin toisella puoliskolla, nuori mies oli kiistatta joukkueen ykkönen. Pisteitä kertyi lopulta 22 (10/18), tehokkuus +18 ja arvosana 23.

Läpimurto: Lauri Hanttu
Lauri on päässyt tällä kaudella pari kertaa kilpailullisissa otteluissa ottamaan tuntumaa höntsäminuuteilla, mutta nyt kenttä kutsui jo ekan jakson puolivälissä, ja alle minuutti sen jälkeen syntyivät ensimmäiset viralliset maaottelupisteet. Kaikkiaan minuutteja kertyi 11, pisteitä 4 ja aktiivisuus kentällä sai ainakin managerin myhäilemään.

—

Kierroksen muissa otteluissa ei yllätyksiä juuri nähty. Ainoa vierasvoitto meni Slovenialle Ukrainasta, mitä ei myöskään voi pitää suurena yllärinä. Seuraavalla kierroksella Suomi saa muutaman kauden takaisen EM-alkulohkovastustaja Kroatian, joka voitti Macaon. Kroatian nuori joukkue on nyt primessa, joten varmasti saamme kovan ottelun.

Kaavion samalla puolella erittäin mielenkiintoinen ottelu on luvassa Puolan ja Viron välillä. Etelänaapurit vetivät hurjan loppukirin ja voittivat lopulta Latvian ekalla kierroksella. Meidän yläpuolellemme alkusarjassa päätyneistä Hollanti lienee liian kova pala pahasti hiipuneelle Bulgarialle. Romania joutuu varmasti tiukempaan paikkaan Sloveniaa vastaan. Englanti tuskin romahtaa Tsekkiä vastaan.

Nyt on sitten taas se aika kaudesta, kun pelikunnoista olisi pidettävä kiinni - erityisesti nyt kun joukkueen runko on kovasti edellisistä kausista kaventunut.







Last edited by Cartesius at 7/7/2026 12:38:41 PM

Suomi - Kroatia 77-78 (85249)

Meidän kautemme päättyi eiliseen - liian varhain ja kieltämättä yllättäen. Vaikka osasimme odottaa Kroatialta höyryä, kotietu ja hyvä peli-into antoivat luottoa omiin. Taktiikaksi valikoitui sisä-iso, Kroatia puolestaan vastasi motionilla ja ulkoneliöllä.

Ottelu alkoikin suunnitelman mukaisesti, hyökkäys pyöri tehokkaasti ja pakki pysyi kasassa. Korin alla Ylönen oli hurjana kahmien levyjä molemmissa päissä ennen näkemättömällä tehokkuudella. Vaikka onkin tuskallisen hyvin tiedossa, että ekan jakson jälkeen ei kannata tehdä liiempiä päätelmiä lopputuloksesta, 15 pinnan kaula vaikutti lupaavalta. Toisella jaksolla pakki toimi edelleen, mutta hyökkäys alkoi tökkkiä. Puoliajalle mentiin kuitenkin hyvässä 45-32 johdossa.

Mikään ei valmistanut meitä kolmosjakson katastrofiin. Ensimmäistä (vapari)koria saimme odotella neljä ja puoli minuuttia. Ensimmäinen pelitilannekori syntyi, kun jaksoa oli jäljellä 41 sekuntia. Siis yli 11 minuuttia ilman yhtäkään koria pelitilanteista. Tämä jäi myös koko jakson ainoaksi, ja kaikkiaan onnistuimme loihtimaan kolmannella jaksolla mykistävät 5 pistettä. Kroatia teki 24 pistettä ja nousi ennen vikaa jaksoa kuuden pisteen johtoon. Nelosjakso oli sitten taas selvästi parempaa peliä, otimme eron nopeasti kiinni ja viimeisille hetkille päästiin tilanteesta, jossa oli mahdollisuus jatkoajalle tai jopa voittoon. Viimeisen parinkymmenen sekunnin aikana saimme peräti kuudesti pallon kohti koria, ja vielä viimeisellä sekunnilla mahdollisuuden tasoittaa ottelu. Vinterborg päätti kuitenkin heittää tarvittavan kolmosen sijasta kakkosen sisään, ja niinpä jäimme lopulta pisteen päähän.

Ottelu oli kaikkiaan yksi hämmentävimmistä, mitä omalle mj-managerikaudelle on osunut. Saimme peräti 113 heittoyritystä, mikä on minun kauteni ennätys. Kroatian heittomäärä puolestaan oli 77. Levypallot voitimme 75-44, ja ero tuli nimenomaan hyökkäyslevyistä, jotka menivät meille käsittämättömästi 36-7. Näillä luvuilla ei Elon laskuopin mukaan oikein voisi hävitä ottelua.

MVP: Pekka Ylönen
Ylönen teki lopulta Suomen kaikkien aikojen maaotteluennätyksen, 33 levyä joista hyökkäyspäässä hirmuiset 14 kappaletta. Turhia heittoja tuli Pekalle aivan liikaa, mutta niitä kompensoivat annetut 6 syöttöä.

Floppi: Suomen vaihtopenkki
Suomen avaus pelasi lopulta ihan kelvollisen ottelun, mutta penkiltä ei varsinkaan hyökkäyspäähän saatu yhtään apuja. Avauksen hyökkäyskolmikon heitot 28/71, kaikilta muilta yhteensä 3/42!

Muissa otteluissa ei suuria yllätyksiä nähty. Puola pääsee intonsa kuluttaneen Kroatian kimppuun. Meidän ottelumme lisäksi vierasvoittoon ylsi Slovenia, joka kaatoi alkusarjan yllätyskakkosen Romanian.

—

Tähän päättyy myös vanhan sukupolven aika maajoukkueessa. Kirjoittelen vielä erikseen enemmän pohdintaa jatkosta, mutta nyt päästetään jo 35-vuotiaat ansaitulle eläkkeelle ja muitakin muutoksia rosterissa tehdään. Nuorista pelaajista Mattsson, Kotilainen, Yli-Jaskari ja Vihermaa otetaan saman tien mukaan kokoonpanoon ja paikka avautunee varsin pian myös Väärälle, Kankaanrannalle ja Talukselle. Kokeneesta päästä Vinterborg, Itäpalo ja Litton sekä tietysti nuo kolmekymppiset ja sitä nuoremmat pysyvät mukana ja muodostavat ensi kauden rungon.

Koontia kausista 71-72

Kauden 71 vaalipuheessani lupasin, että tarjolla on vain verta, hikeä ja kyyneleitä eikä luultavasti kovin kummoista menestystä, ja voi kai sanoa että nämä lupaukset myös täyttyivät. Yksittäisiä pettymyksiä - ja myös onnistumisia - kahteen kauteen mahtui, mutta kokonaisuutena jakso oli tuloksellisesti aika lähellä odotuksia - tosin tämän kauden pleijareista meidän olisi pitänyt selvitä vielä ainakin kierros eteenpäin. Pelaajamateriaali vanheni eikä uusia nimiä noussut (vielä) samaa tahtia pelaavaan kokoonpanoon.

Pelillisesti parhaimpia suorituksia olivat varmaan voitot Portugalista (S71) ja Sloveniasta (S72). Toisaalta tappiopelit olivat kaikki todella tiukkoja (Saksa 8p, Ranska 3p, Turkki 6p ja Kroatia 1p), ja varsinkin Saksaa ja Kroatiaa vastaan lopputulokset jättivät sopivasti jossiteltavaa. Taktisesti pelasimme ehkä vähän varovaisempaa peliä kuin edellisillä kahdella kaudella - missä on tietysti hyvät ja huonot puolensa.

Tärkeimmät positiiviset askeleet otettiinkin odotetusti pelaajakehityksen puolella. Mäkioja nousi Suomen ykkössentteriksi, Josefsson alkoi varsinkin tämän kauden loppua kohti kasvaa johtavaksi hyökkäyspään pelaajaksi ja myös Roni otti yhä isompaa roolia. Nuoret kehitysryhmän pelaajat pysyivät todella hyvin mukana: kaudelle 69 alunperin kootusta listasta vain muutama on pudonnut pois ja toisaalta uusia on noussut huomattavasti suurempi joukko mukaan.

Koko kehitysprojektimme tähtäin on ollut 70-luvun jälkipuoliskon kausissa, ja sen osalta tilanne näyttää yhä lupaavalta. Alussa asettamamme päätavoitteet - hyökkäysvoiman lisääminen ja pelaajamateriaalin monipuolistaminen - ovat edelleen realistisia. Tulemme vielä vähän suunniteltua enemmän panostamaan hyökkäyspään kehittämiseen, mistä olenkin jo joidenkin managerien kanssa jutellut.

Tällä kaudella nuo tavoitteet eivät vielä juurikaan näkyneet peleissä, mutta pikkuhiljaa niitä päästään ajamaan sisään. Kääntöpuolena sitten toki on, että seuraavat pari kautta mennään entistäkin syvemmälle sinne veri-hiki-kyynel -osastolle ennen kuin suunta alkaa kääntyä.

Kauden vaihteeseen on vielä aikaa, mutta yllä olevasta voi varmaan jo päätellä että sekä itselläni että valmennustiimillä olisi halukkuutta jatkaa projektia, joka alkaa vasta vähitellen näkyä kentällä. Toivon mukaan myös teillä, hyvät kanssamanagerit, riittää meihin yhä uskoa ja luottamusta.

Teitä kaikkia treenaajia haluan jälleen kiittää erinomaisesta työstä pelaajien kehittämisessä ja pelikuntojen ylläpidossa. Pari tärkeää pelaajaa (Yli-Jaskari, Talus) vaihtoi tällä kaudella osoitetta ja onneksi saimme heidät pidettyä kotimaassa osaavien managerien käsissä. Tähdätään myös jatkossa siihen, että myyntiin tulevat pelaajat tiedetään riittävän ajoissa niin, että saadaan potentiaaliset ostajat kiinni ja nämä pystyvät hankintoihin varautumaan. Jos siis olette aikeissa myydä potentiaalista maju-pelaajaa, laittakaa hyvissä ajoin viestiä minulle tai Discordin maajoukkuekanavalle.

Ja kannustan jälleen kaikkia maju-pelaajien treenaajiksi - kannattaa laittaa tällöinkin viestiä minulle ja ilmoittaa tai kysellä potentiaalisia pelaajia erityisesti kauden vaihteen tienoilla.

Pelaajatilanne S73->

Tarkastellaan vielä vähän pelaajatilannetta - sekä mennyttä että tulevaa - näin sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä:

ISOT
Suomen peli-identiteetin keskeinen osa ovat jo pitkään olleet eliittitason rim protectorit, ja pelipaikalta löytyy todellisia legendoja Matssonista Paakkiseen ja Kuosmaseen sekä edelleen Ivanoffiin ja Kaitaiseen. Tällä hetkellä ja vielä monta seuraavaa kautta tähän listaan nimeään kirjoittavat 30-vuotiaat Ylönen ja Lapinkangas sekä pari vuotta nuorempi Mäkioja. Neljäs rosteripaikka 35 v täyttävän Kaitaisen jälkeen on ainakin hetken 31-vuotiaalla Littonilla, kunnes seuraavat nimet (luultavimmin Vallius ja Miettola) ottavat vastuuta. Kansainväliset mitat täyttäviä hyökkääviä isoja ei joukkueesta edelleenkään löydy, mutta sellaisia on onneksi vähitellen kasvamassa junnupäässä.

LAITURIT
Tärkeä pikkulaiturin paikka on ollut viime kaudet yksi joukkueen vahvuuksista, kun kolmikko Maura-Taiminen-Pollar on muodostanut hyvin toisiaan täydentävän ryhmän. Nyt rosteri menee tältä osin uusiksi. Aivan yhtä monipuolisia sveitsiläislinkkareita ei uuden sukupolven joukkueesta löydy, mutta toisaalta mukaan saadaan vähän erilaisilla profiileilla varustettuja, hyökkäysvoimaisia ja todella laadukkaita pelureita. 27-vuotiaat Roni, Kotilainen ja Kankaanranta sekä 25-vuotiaiden supersukupolven edustaja Väärä tulevat tällä pelipaikalla varmasti eniten viihtymään. Vanhemmista Itäpalo on vielä alkavalla kaudella tärkeä kokemusta tuova pelaaja.

TAKAMIEHET
Suomen pelikonseptissa takureilla on ollut olennainen rooli korinteossa, ja siinä on myös ollut joukkueen selkein heikkous viime kausina, kun Wibergin, Tanhuanpään, Salmen ja kumppanien kaltaisia huipputason skoraajia ei ole enää ollut käytettävissä. Hakomäki ja Vinterborg olivat tällä kaudella takakentän selkeät ykköspyssyt, mutta he saivat valitettavan vähän tukea muilta. Takuripaikkoihin kohdistuu kuitenkin suuret odotukset, kun uusi sukupolvi saadaan ajettua sisään. Tämä tulee viemään tovin, mutta jo ensi kaudella päästään ihailemaan nuorten otteita.

Takakentän ehdoton johtaja seuraavilla kausilla on 28-vuotias Josefsson, joka pystyy suvereenisti pelaamaan paikoilla 1-3. Isojen minuuttien avainpelaajia tulevat parin kauden päästä olemaan myös mm. Forssan kasvatit Vihermaa ja Yli-Jaskari, jotka nousevat jo alkavalla kaudella rosteriin. Joka tapauksessa tulevaisuuden takakentältä löytyy useita erinomaisia vaihtoehtoja, mikä mahdollistaa nykyistä paremmin kokoonpanojen optimoinnin. Hyökkäysvoimaa tulee takuripaikoilla olemaan myös selvästi viime kausia enemmän.